Waltz of simulacra : simulacra and simulation in the works of Kenneth Waltz

Kenneth N. Waltz s Theory of International Politics and its precursor, Man, the State, and War, have shaped the perceptions that the discipline of International Relations has of realism and its revised form, structural realism. While both works have been criticized from various perspectives, this study offers a distinct reading: the works are read through a semiotically minded framework of Jean Baudrillard s post-structuralist theory of simulation. The three images of international relations presented in Man, the State, and War are equated with the three phases of the image in Baudrillard s Simulacra and Simulation. The level of human nature corresponds to counterfeit simulacra, the level of state to productive simulacra, and the level of the anarchical interstate system to simulacra of simulation. The third image, international anarchy, which Waltz formulates as a systemic theory of international relations in Theory of International Politics, is analyzed as a full-fledged simulation, while models and reductionist theories are treated as merely second-order simulacra. It is concluded that Waltz s theory is not in the order of representation, but a simulation theory that is unable to signify real-world referents. It is for this reason that structural realism has failed to develop a progressive research program particularly after the end of the Cold War. \n \nTiivistelmä \n \nKenneth N. Waltzin Theory of International Politics ja sen edeltäjä, Man, the State, and War, ovat muovanneet kansainvälisen politiikan tieteenalan näkemyksiä realismista ja sen uudistetusta muodosta, rakenteellisesta realismista. Siinä missä molempia teoksia on kritisoitu usealta näkökannalta, tämä tutkielma esittää erilaisen lukutavan: teoksia luetaan Jean Baudrillardin poststrukturalistisen simulaation teorian ja semioottisen viitekehyksen läpi. Man, the State, and War -teoksen kansainvälisten suhteiden kolme kuvaa vertautuvat Baudrillardin Simulacres et simulation -teoksessa esittämiin kuvan kolmeen vaiheeseen. Ihmisluonnon taso vastaa väärennöksen simulakrumeja, valtion taso produktiivisia simulakrumeja ja anarkisen kansainvälisen järjestelmän taso simulaation simulakrumeja. Kolma kuva, kansainvälinen anarkia, jonka Waltz kehittää kansainvälisen politiikan systeemiseksi teoriaksi teoksessaan Theory of International Politics, nähdään täysivaltaisena simulaationa, kun taas malleja ja reduktionistisia teorioita käsitellään toisen asteen simulakroina. Johtopäätöksenä on, että Waltzin teoria ei ole representaation piirissä, vaan simulaatioteoria, joka ei kykene merkitsemään tosimaailman referenttejä. Tämän takia rakenteellinen realismi on epäonnistunut progressiivisen tutkimusohjelman luomisessa erityisesti kylmän sodan päättymisen jälkeen.