Viljelykierto on tärkeä tuotantomenetelmä luonnonmukaisessa kasvintuotannossa. Monipuolisten viljelykiertojen on osoitettu nostavan tuottavuutta ja lisäävän maatalousympäristön monimuotoisuutta, ja luomusäädökset velvoittavat luomuviljelijöitä noudattamaan monipuolisia viljelykiertoja. On kuitenkin epäselvää, minkälaisina luomutilojen viljelykierrot käytännössä toteutuvat. Tässä maisterintutkielmassa tutkittiin, minkälaisia viljelykiertoja luomutiloille suunniteltiin ja kuinka hyvin luomusopimukseen liitettävät viljelykiertosuunnitelmat toteutuivat vuosina 2008–2012 21 kasvinviljelytilalla Satakunnassa ja Uudellamaalla. Lisäksi tutkittiin, oliko viljelykierroissa alueellisia eroja. Aineistoina käytettiin viljelykiertosuunnitelmien lisäksi maataloustukijärjestelmästä saatavaa tietoa tiloilla viljellyistä kasveista. Toteutuneet viljelykierrot koostuivat tyypillisesti nurmen ja viljan vuorottelusta eri tahtiin eri kasvulohkoilla, mutta myös syysruis–kaura–nurmivuodet oli tyypillinen luomutilojen kasvinvuorotus. Viljelykiertosuunnitelmien ja toteutuneiden viljelykiertojen vertailuun kehitetyn toteutumisindeksin avulla osoitettiin, että viljelykiertosuunnitelmat toteutuivat keskimäärin vuosi vuodelta huonommin, mutta monilla tiloilla viljelykiertosuunnitelmiin myös palattiin ensimmäisen neljän vuoden aikana. Viljelykiertosuunnitelmista poikkeaminen johti siihen, että yhden tilan pelloista ei yleensä muodostunut viljelykierron kautta yhteen nivoutuvaa kokonaisuutta, vaan viljelykierrot suunniteltiin ennemminkin lohko kerrallaan. Viljelykiertosuunnitelmissa oli huomattavia alueellisia eroja. Uudellamaalla viljelykierrot suunniteltiin kasvityyppien avulla, kun taas Satakunnassa viljeltävät kasvilajit identifioitiin tarkemmin. Jatkossa tulisi tarkemmin tutkia, mikä viljelykierron merkitys luomukasvinviljelyssä on, miten viljelijät suunnittelevat tuotantoaan ja miten viljelykiertosuunnitelmien mukauttaminen vaikuttaa luomutuotannon ekologiseen kestävyyteen sekä satoihin pitkällä aikavälillä.